Pääsiäissaari, Rapa Nui, oli satoja vuosia eristyksissä muusta maailmasta eteläisellä Tyynellämerellä niin sanotun Polynesian kolmion kaakkoiskärjessä. Siellä kukoisti kuitenkin omintakeinen kulttuuri, josta tunnetuin ja näkyvin jäänne ovat kiviset moai-patsaat. Eurooppalaiset löysivät saaren 1700-luvulla, ja 1800-luvun puoliväliin tultaessa sen väestöä olivat koetelleet traagisin seurauksin kulttuuris-uskonnolliset murrokset, eurooppalaiset taudit ja orjuus. Saaren väestö romahti ja kulttuuri tuhoutui.
